Metsässä on taas viihdytty paremmin tai huonommin

Ihan totaalinen turhautuminen iskee esineruudun suhteen. Kun ei vaan homma toimi, niin ei toimi. Sinnillä ei ole suuria haluja lähteä ruutuun, mut kyl se esineitä tuo, jos löytää. Mut into hommaan puuttuu ihan kokonaan. Tää on laji, jonka osaan selkeesti vaan pilata. Lisäksi Sinni inhoaa noita pk-valjaita ihan yli kaiken, kuten kaikkia puettavia juttuja. Sunnuntaina aamusta kolmenkympin kosteassa helteessä koitettiin ruutuilla, mut ei tuo helle ainakaan auttanut asiaa ja Sinni paineli näissä treeneissä kauas ruudusta lutaamaan ojaan. Kiitos ja anteeks treenikamuille.

Keskiviikkona aamusta tottista naapurikylän kentällä. Tehtiin ilmoittautumista, henkilöryhmää ja hihnaseuruuta. Ilmossa kaverina nuori melko villi maliuros ja aluksihan se meni Sinnillä räyhäämiseksi. Kun kaveri oli kertaalleen haukuttu, niin meni paremmin. 

Hihnaseuruu ja seuruu muutenkin on meillä nyt ihan surkeeta. Varmaan vaikuttaa helle ja sit tietty se, että olen onnistunut tappamaan ilon tekemisestä. Lähdöt on surkeita ja käännöksissä Sinni jätättää. Oma kävely pitäisi saada reippaammaksi ja rennommaksi ja en sais tuijottaa koiraa niin paljoa. Onhan siinä taas tekemistä.

Sinni kun oli suorituksensa tehnyt ja parkkiksella autossa, niin suorittava koira, iso musta uros (videolla taustalla näkyvä koira ei liity tapaukseen), karkas kentältä ja meni huutamaan mein paksille. Kesti aika kauan ennen kuin kukaan ehti kentältä autoille. Kun ite pääsin autolle, oli koira saatu sieltä jo pois ja Sinni oli häkkinsä perällä jäykkänä ja murisi matalaa jatkuvaa murinaa vielä hyvän tovin. Ei kivoja juttuja nää tämmöset, vaikka vahinkoja ovatkin.

Lopuksi otin Sinnin vielä kentälle leikkimään. Aluksi oli vähän pelokkaan oloinen, mutta nopeasti olemus rentoutui. Jänskättää, miten suhtautuu jatkossa vieraisiin koiriin.

Illan tokoissa mulla oli onneksi ihan hirmu rennon oloinen treenikamu. Tehtiin seuruuta ja luoksetuloja ja leikittiin. Sinni oli oikein hyvä, eikä ollut ollenkaan sellainen jätättäjä kuin aamulla. Kentällä myös muutama pikkulapsi tuomassa lisähäiriötä. Oli oikein hyvät treenit!

Torstaista lauantaihin oltiin saaressa. Sinilevän takia Sinni oli paljon kiinni tai sisällä, vaikka aika kivasti se pysyy pois vedestä, nyt kun Taavi ei ole siellä enää koko ajan lotraamassa. Meidän aika meni taas remppa- ja rakennushommissa, mut aamuisin ja iltaisin Sinni haki yhden esineen siten, että istui paikallaan, kun kävin viemässä esineen hetsaten ja sit heti perään lähetys. Näissä on nyt ollut edes vähän yritystä.

Perjantaina Muru teki aamusta jäljen. Ikää tunti, pituutta vähän yli 530 m, uusia vähän hajustettuja keppejä kuusi. Keli lämmin ja tuulinen. Mentiin sokkona ja vitsi, että olen tyytyväinen. Jäljellä mulla oli kahdesti olo, että nyt ei olla jäljellä. Sinnille uusi jälki-käsky ja niin vain saatiin kuusi keppiä ylös. Noh, mä ehkä löysin ekan ennen Sinniä...  Aikaa meni kaikkinensa alle 20 min, vaikka kyl toivoisin vähän kovempaa vauhtia. Lopuksi kun vertailin tallattua ja ajettua jälkeä, niin vain toinen hukka oli kunnon hukka. Mut hitto, että olin tyytyväinen!

Iltakävelyn yhteydessä käytiin pikavisiitillä yhdellä mökillä ja Sinni oli revetä liitoksistaan, kun oli ihania ihmisiä ja niitä tuli pariin otteeseen lisää paikalle. Kaikki vuorollaan luuli Sinniä ihan pennuksi. 

Lauantain helteisenä iltana käytiin Lokin kanssa pikaisesti kentällä ja lenkillä. Tää parivaljakko on ihan super yhdessä, harmi kun oltiin vaan hihnalenkillä, vapaana oisivat päässeet nauttimaan toisistaan enempi.

Hellelenkin välivesi

Sunnuntain viileässä illassa Sinni kävi sosiaalistumassa Pentti-mäykyn kanssa ja treenaamassa tottista Rauhan kanssa. Aluksi Sinni suhtautui Penttiin pienellä räyhähengellä, mutta hirmu nopeasti Pena sulatti Sintun sydämen ja homma meni ihan leikiksi. Teki tosi hyvää Sinnille nähdä tollainen pieni touhottaja. Toistaiseksi näyttää siltä, että mulle selkeesti jäi pahemmat traumat siitä koiran karkaamisesta paksille kuin mitä Sinnille ja hyvä niin, vaikkei vielä olla Penttiä lukuun ottamatta ihan vieraita koiria nähtykään... 

Pentin kanssa leikkimisen jälkeen treenattiin pienet tottikset Rauhan kanssa. Sinnille jäi Pentistä niin hyvä mieli, että oli ihan intona menossa leikkimään Rauhankin kanssa ja paikkiksessa jo vähän jänskäsin, että näinköhän lähtee kattomaan Rauhaa, kun oli  niin kaula pitkällään ja häntä heilui. Hyvin pysyi kuitenkin paikallaan. 

Seuruuhommissa jätätys on nyt se isoin ongelma, mut noin niin kuin muuten meni ihan kivasti, vaikka kentän lähellä jonkun talon pihassa haukkuvat koirat vei kyllä pariin kertaan Sinnin huomion. 

Tottiksen jälkeen käytiin tekemässä myös pieni esineruutuharjoitus kapealla kaistaleella, jonne vietiin Sinnin nähden kolme esinettä. Kaksi Sinni haki, vauhti ei tosin päätä huimannut ja tokalle lähetykselle vaati kaksi käskyä. Mut esineen löydettyä Sinni kyllä tuo sen mulle ihan kohtalaisesti, vauhtia siinäkin saisi tosin olla enemmän. 

Sain myös vinkin ommella puuvillakangasta PK-liivien takapuolelle, jotta ne olis vähemmän vastenmieliset Sinnille.

Kesäpuuhia

Useamman tutun koiraa on viime aikoina purrut kyy ja meidänkin huudeilla niitä on nyt näkynyt, vaikkei aiemman yli 20 vuoden aikana täällä niitä ole ollut. Hirvittää jättää Sinniä tarhaan, kun ollaan molemmat töissä, vaikkei pihassa kyitä ole ollutkaan. Onko mitään keinoa estää kyyn pääsy tarhaan?

Oltiin muutama päivä saaressa. Sinilevä on tälle kesälle tullut, joten ei uimahommia. Harmittaa, kun uimalakin loppu. Ei siis pitkään aikaan mitään vesileikkejä. 

Sinni otti levon kannalta, kun me rakennettiin varastoa.

Sunnuntain iltaruuan vastineeksi Sinni joutui hakemaan hanskan metsästä esineruututyyliin ja hiton hyvin hakikin. Tollasen draivin kun sais oikeeseen ruutuun, niin ei ois hätäpäivää ajan riittävyyden kanssa.

Koska ruoka-aikaesine-etsintä oli Sinnistä ihan hitti, niin tehtiin sitä pihassa useampana päivänä ja aina Sinni haki esineet innolla.

Keskiviikkona aamusta reilu puoli kilsaa omatekemää jälkeä. Lämmin ja märkä metsä, keppejä seitsemän, ikää tunti. Jana oli lyhyt ja Sinni nosti jäljen hienosti. Kahdesta kulmasta mentiin pitkäksi, mutta löydettiin takaisin. Kaikki kepit nousi varmasti ja aikaa meni vartti. Jäljellä ajouran ja hiekkatien ylitys, ne meni molemmat hyvin. 

Kuvia eikä karttapiirrosta tallatusta jäljestä ole, koska Sinni on syönyt melkein kaikki mun taskut rikki ja nytkin puhelin putosi taskusta heti janan alkuun.

Mutta tässä kellon taltioima jälki ajetusta jäljestä. Alussa jotain gps-häröä, oikeesti oli nätti suora jana ja siitä ysikympin kulmassa nosto.

Illalla oltiin kaksissa tottiksissa. Ensin pienet häiriötreenit ja seuruun lähtöjä hihnassa sekä ilmoittautumista pienellä porukalla ja sit perään keskiviikkotokot eri kentällä. Tehtiin B-tottista kokeenomaisesti. Seuruussa pientä jätätystä ja paikkiksen maahan menoon sekä jäävien luoksetuloon tarvi kaks käskyä. Muuten ihan mallikasta menoa, mitä nyt ilmoittautumisessa piti vähän vierasta "tuomaria" yrittää hyppiä vasten.

Torstaina jälkeiltiin vieraan tekemällä tunnin vanhalla 600 m pitkällä jäljellä. Keppejä oli seitsemän ja nostomatka oli kuutisenkymmentä metriä. Keli oli kovien sateiden jälkeisessä auringonpaisteessa trooppinen. 

Sinni oli rauhallinen jäljestäjä, kuten aina. Janalta Sinni nosti ensin jonkun toisen jäljen, mutta oikea jälki löytyi kyllä sen jälkeen. Eka keppi jäi nousematta, tuli ehkä liian nopeasti noston jälkeen tai sitten jäi muuten vaan. Muuten kaikki loput kepit löytyivät hyvin. Pari kertaa Sinni kävi vesilutakoissa vähän viilentymässä, mutta jatkoi jälkeä kyllä hyvin omatoimisesti. Myös kulmat meni hyvin.

Jälkee, jälkee

Viime maanantaina käytiin aamusta tekemässä jälkitreeniä. 640 metrinen noin tunnin vanha jälki. Tuulinen ja lämmin, + 23 astetta keli. Nosto oli oikein hyvä, rauhallinen, mutta suoraviivainen ja jälki nousi hienosti. Sinni pysyi jäljellä tosi hienosti ja meni mukavaa vauhtia, mutta kai sen nenä on vaan niin korkealla, että kepit ei taaskaan noussut. Yhden se nosti omatoimisesti, mutta muista meni ohi. Pyysin sitä kuitenkin nostamaan nekin. Treenikamu muistutti, että voisin olla vielä iloisempi ja palkata enempi kepeiltä. On tää vaikeeta. Aikaa meni juottoineen ja kaikkineen noin 17 min. 

Kaikki maholliset keppitreeni-ideat otetaan vastaan!!

Keskiviikkona taas jälkeä. Keli sateen jälkeen kostea ja lämpötila alle 20. Noin tunnin vanha 400 metrinen ite tekemä jälki kuudella kepillä. Jana 30 metriä.

Jana meni rauhallisesti mutta hyvin, jälki nousi takajälkenä, mut kääntö onnistui hyvin. Sinni jäljesti taas ihan tosi hyvin ja nyt löytyi kaikki kepitkin ja niiden lisäksi vielä mun tarkusta tippunut karkkipaperikin. Yritin kehua ihan superpaljon ja palkaks oli leikkelettä ja juustoa, josko niillä sais kerrottua, että tätä just halutaan. Ihan jäljen lopussa Sinni hukkas jäljen, mut etsi sen tosi hienosti uudestaan. 

Keli oli nyt tietysti parempi jäljelle, mut en kyl tiiä miks joskus kepit nousee ja joskus ei. Mut ei auta kuin jatkaa jäljestystä, on se niin koukuttavaa kuitenkin.

Tässä kooste keppien löytymisestä, osalle Sinni teki ihan kunnolla töitä, superia!

Torstaina taas omatekemä jälki vieraaseen haastavaan maastoon. Jälki vanheni puolisentoista tuntia, oli 500 m pitkä, keppejä kuusi, jana lyhyt. Keli oli hautova, vaikka lämpötila oli vain noin 20 astetta.

Maasto oli meille vaikea. Oli korkeuseroja, maastonvaihteluita, paljon polkuja ja lähti loppujäljellä joku kurppakin lentoon ihan jaloista. Olin tosi iloinen, että Sinni sitkeästi jäljesti, vaikka näki että on vaikeaa. Keppejä nousi vain kaksi viimeistä. 

Kurppa tai joku muu pitkänokkainen kosteikkolintu sai Sinnissä aikaan valtavan kiihtymyksen, mutta ihmeen kaupalla se pystyi hetken liinan päässä säntäiltyään keskittymään taas jälkeen. Ilman kurppaakin hukattiin jälki muutaman kerran, mutta kyllä se aina löytyi. Oli vaikeaa, mut kaikesta huolimatta oli kiva nähdä Sinnissä sitkeyttä. Mut hitto, kun noiden keppienkin pitäis löytyä. 

En tiiä mistä toi nopeus on tonne ilmestynyt 😅

Loppuviikosta käytiin Turussa ja samalla reissulla käytiin moikkaamassa täällä Ruotsista paimentamassa olevia paria pyrriä, toinen niistä on Taavin lapsenlapsi. Vitsi että tykkään tuollaisista vähän isommista pyrreistä! Olipa kiva nähdä!

Taavin tyttären tytär Solarwes FR Harmony "Klara"

Solarwes FR Grynet "Grynet"

Pyörittiin Sinnin kanssa Turussa parina päivänä. Keskustassa käytiin kauppatorilla kahvilla, Kauppahallissa ja kaupungilla rapsuteltavana. 

Lauantaina aamusta tehtiin pieni keppijälki Kasnäsissä. Maastoa ei juurikaan ollut, mutta tein silti 160 m kuuden kepin jäljen luontokeskuksen kupeeseen. Alku oli vähän vaikea, ehkä paljon muita jälkiä, kun porukkaa alueella on paljon... mutta loppu puolikas meni hyvin ja kolme vikaa keppiä löytyi hyvin ja Sinni teki töitä niiden löytämiseksi. 

Jäljen vanhetessa tehtiin vähän tottista, seuruuta ja jääviä. Koitin tehä lyhyesti ja paljolla palkalla, jotta ilo hommaan taas löytyisi. Vähän kankeeta oli ja jäävät hukassa, mut koitetaan vääntää iloa tähän hommaan.

Sunnuntaina kävin yhen rajamiehen kanssa jäljellä. Meille oli tehty 830 metrinen jälki 11 kepillä, ikää noin tunti. Keli oli kuuma, autolle palatessa auton mittari näytti 27 C.

Tehtiin nosto tienvarsinostona. Sinni jäljesti omalle tyylilleen uskollisesti ja sainkin kommentin, joka oli kovin tuttu; tosi vaikealukuinen koira. Näyttää koko ajan, ettei tee töitä ollenkaan, pää on ylhäällä, suu on auki yms. Ei tullut yllätyksenä, mut silti Sinni jäljesti koko jäljen itsenäisesti ja pari kertaa se vähän eksyi jäljeltä, muutamia metrejä vain, niin se omatoimisesti hakeutui takaisin jäljelle. Kolme keppiä jäi nousematta. Jäljeltä lähti myös joku lintupoikue ja se sai Sinnin kiihtymään kovasti, mutta hetken päästä jälkihommat jatkui kuin ei mitään ja melkein heti löytyi yksi keppikin. 

Illalla lenkki Taren kanssa.

Maanantaina iltapäivän helteessä (varjossa 27 °C) noin 400 metrin jälki 12 kepillä. Jana 30 metriä, ikää tunti ja kepit hajustui 30 min. Nosto oli rauhallinen, mutta tarkka. Jälki oli huonoin tässä viikon sisällä, varmaan kuumuus vaikutti... keppejä löytyi 7/12. 

Illalla vielä pienet esineruututreenit. Eka esine näyttämällä ja se löytyikin hienosti. Toka valmiina ja sille ei meinannut irrota millään, lopulta toinenkin esine nousi. Ei kyl 5 min ihan riittäny. 

Nyt totaalista huilia kaikesta pari päivää.

Tylsä listaus menneistä puuhista

Taavin poismenon jälkeen ollaan eletty vähän hiljaiseloa, tässä vähän kootusti elämää ennen kuolemaa ja sen jälkeisiä juttuja.

Esineruututreeniä käytiin yrittämässä. En tiiä miten olen tämänkin onnistunut näin sössimään, kun kovin on verkkaista Sinnin meno ruudussa, vaikka kuitenkin tekee töitä ja esineen löydettyään tuo sen innokkaasti. Nippa nappa riitti 5 minuuttia kahteen esineeseen, vaikka esineet vietiin niin, että Sinni näki ne... Kaks kierrosta tehtiin ja en kyl tiiä miten ois fiksuinta jatkaa.

Pikku käpsy  käytiin ruututreenin jälkeen Taren kanssa, mut ollaan Tiinan kanssa molemmat niin rampoja, ettei pitkälle metsäkävelylle kyetty. 

Sinni kävi myös fyssarilla, kun nälysi ajoittan selkäänsä ja lapojen välistä löytyikin oikein kunnon jumi. Positiivisena havaintona kai oli se, että lonkkien seuru, reidet, eivät olleet ollenkaan jumissa, vaikka siellä on usein ollut jotain huomautettavaa.

Jälkeä ajatellen ollaan pari kertaa tehty lenkin yhteydessä keppien pongausta ja joko tämä on tuottanut tulosta tai sitten vain taivaankappaleet oli kohdillaan, mutta jälkitreenissä, jossa meillä oli n. 500 m 1,5 h vanha sokkona ajettu jälki, Sinni nosti kaikki kepit!! Ekan tosin merkkas ihan vain ohimennen ja jos en olisi vaatinut näyttämään keppiä, olisi se jäänyt nousematta. Huomasin siis tämän kepin itse vähän vahingossa. Mut joka tapauksessa yks meidän parhaista jäljistä koskaan. Aikaa meni 13 minuuttia, keli oli kostea ja tuulinen.

Samassa treenissä tehtiin esineruutua jälkien vanhetessa ja Sinnillä oli ihan huikee draivi. Mulla oli mukana ihan eri koira kuin edellisessä ruututreenissä. Eka esine näytettiin ja ruudussa oli sen lisäksi pari valmista esinettä. Sinni lähti ruutuun tosi kovaa ja haki ensimmäiseksi esineen, jota ei ollut näytetty. Tokalle lähti vähän vaisusti, mutta sillä on aina jotenkin sellainen tyyli, että lähtee ihan kävellen ja siitä sitten pikku hiljaa "kiihdyttää", vaikkei se kyllä mitenkään erityisen kovaa mene koskaan. Mut olin kyllä tosi tyytyväinen näiden kahden esineen tuontiin. Pitäis vielä jaksaa erikseen hinkata tuota palautusta, kun esineet tuppaa putoamaan mun jalkoihin.

Wimman kanssa käytiin pienellä lenkillä, mutta neidit eivät ainakaan tällä kertaa halunneet kovinkaan paljoa tehdä tuttavuutta keskenään, mut alun pienen Sinnin ärripurreilun jälkeen mentiin kuitenkin ihan sulassa sovussa.

Tokossa ollaan käyty pari kertaa kehätreeneissä, mut Sinni on ollut vähän vaisu. Tein myös huomion, että olen taas kangistunut liikaa kaavoihin ja hinkuttanut liikaa liikkenomaisesti kaikkea ja vienyt innon tokosta. Nyt pitää isolla kädellä palata hakemaan hauskuutta takaisin. Kehätreeneissä onkin tehty vaan jotain pientä ja kivaa. 

Kenttätalkoiden yhteydessä kokeiltiin pk-B-tottista. Periaatteessa osataan, mut hihna ei ole kiva juttu ja liikkeiden varmuutta pitää kyl hioa, kun jäävät meni ihan miten sattuu. 

Sinni kävi hammaslääkärissäkin.  Nukutus oli kovin pyrrimäinen ja kun lääkäri tuli ekan kerran katsomaan, että nukutaanko jo, niin Sinni vielä istui ihan terhakkaana eikä unesta ollut tietoakaan. Toisen piikin jälkeen sitten maistui unikin. Hammaskivi poistettiin ja koko suusta otettiin röntgenkuva, kun viidestä hampaasta löytyi jonkin asteisia lohkeamia. Ne kaikki kuitenkin olivat ns. onnekkaita lohkeamia, ettei niistä ole ainakaan vielä aiheutunut mitään vakavampaa eikä hampaita tarvitse poistaa tai mitään muuta.

Kun ei nukuta, niin ei nukuta

Elämä jatkuu

Vaikka blogin pitäminen taitaa nykypäivänä olla kovin vanhanaikaista, niin itse olen kyllä tykännyt kirjata asioita muistiin ja tykkään kyllä lukeakin muiden blogeja. Joten ajattelin Taavin poismenon jälkeen aloittaa uuden blogin, jonka nimi ei olisi niin vahvasti kytköksissä Taaviin. Taavi tulee aina olemaan se mun ensimmäinen harrastuskoira ja koira, jolla on aivan erityinen paikka mun sydämessä ja muistoissa, mutta koska Taavia ei enää ole, niin tuntui jotenkin hassulta jatkaa blogia, joka on nimetty Taavin mukaan. Siksipä siis tämä uusi blogi. Vanhaan blogiin löytyy linkki tuosta vierestä ja tekstit sieltä eivät katoa mihinkään.

Ollaan Sinnin kanssa molemmat koitettu toipua Taavin kuolemasta ja pikku hiljaa elo kai palaa uomiinsa ja itku ei tule ihan niin usein enää. Jatketaan Sinnin kanssa treenailua fiilispohjalta, kuten tähänkin asti ja kirjoittelen tänne vanhaan malliin meidän treeneistä ja muista jutuista, ensisijaisesti itselle muistiin, mutta toivottavasti myös muiden iloksi.