Jälkikooma

Toissa viikon keskiviikkona aamusella Muru teki Sinnille jäljen. Jäljen vanhetessa kävin tekemässä pienen esineruututreenin ja yhden esineen Sinni toi kohtuullisesti, kun oli nähnyt sen viennin. Toiselle ei enää lähtenyt oikein millään.

Ajettiin jälki taas sokkona, koska näitä mä tarvin. Ikää tunti, pituutta 520 metriä, kuusi uutta keppiä, jana 30 metriä, keli viileä ja tuhnusateinen.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti rauhallisesti, mutta varmasti ekat 450 metriä, sitten pieni harhalenkki ja viides keppi jäi, vaikka mä sen kyllä löysin. Sinni kulki vähän sen ohi. Kuudennesta kepistä yli ja hetki pyörittiin tien laidassa ja sit kun palattiin vähän kauemmas, niin löytyi se vikakin keppi. Aikaa meni vähän yli 20 min, joten vauhdilla ei ollu tätäkään jälkeä pilattu. Vaikka oma olo liinan päässä oli koko ajan vähän epävarma, niin pysyttäydyin strategiassa vain seurata Sinniä ja kyllähän se oli aika hyvin jäljellä pysynyt. Kokonaismatkaa meille kertyi himpan alle 600 metriä, että koejälkeä ajatellen ajan pitäisi nippa nappa kyllä riittää, jos ei pahasti eksytä reitiltä. Nyt oli neljän ekan kepin nostot tosi varmoja, mut jostain syystä erityisesti se kuudes keppi jäi nousematta, vaikka me kyllä musta mentiin aika lailla sen yli ekalla kerrallakin. Vähän oli linnunraatoa ja muuta haastetta myös matkalla, mut ne Sinttura selvitti ihan kohtalaisesti.

Perjantaina käytiin treenaamassa esineruutua. Sinnille vietiin näytettynä kerralla kolme esinettä ja ekan se haki ihan kohtuullisen hyvin. Sen jälkeen piti pitää vähän taukoa, kun mopopoika tuli rälläämään lähelle. Kun se oli mennyt, pyysin Sinniä hakemaan toisen esineen. Lähtö toiselle esineelle oli ihan toivoton. Pari lisäkäskyä ja sain kuin sainkin HintunTintun vähän irtaantumaan ja siitä se sitten pikkuhiljaa tallusteli ruudun perälle ja toi mulle sen toisenkin esineen. Tuontivauhti oli molemmissa tällä kertaa ihan hyvä. Ja positiivista sekin, että vieraita kovia ja pehmeitä esineitä ja ne ei tuota ällötystä.

Meinas ruveta naurattamaan, kun ruudussa oli kanervikkoa ja selvästi kutitti Sinnin mahaa ja se meni kanervikon yli kuin mikäkin robotti nostellen jalkojaan korkealle.

Maanantaina tein ite jäljen. Keli oli lämmin ja kostea, muuten perussettiä, 500 m, tunti ikää, keppejä kuusi...

Nosto oli vähän haparoiva, mutta jälki nousi oikeaan suuntaan. Keppejä nousi viisi, muutamassa kohtaa Sinni vähän oikoi ja toinen keppi jäi oikomisen takia, mutta kulmat meni aika kivasti. Aikaa meni 15 minuuttia. Tuli olo, että nyt pidetään jäljestä vähän taukoa.

Illalla esineruutua ja tottista. Esineruudussa eka esine näytettynä ihan superhyvin ja tokalle ei sitten millään... Tottis oli vähän semmoista puolivillaista. Nousi paikkiksesta, kun luoksetuloa tekevä koira juoksi hihna perässään vähän oudosti ja se varmaan oli Sinnistä sen verran epäilyttävää, että lähti hiippailemaan mua kohti. Uusinta meni hyvin. Hihnaseuruut on mitä on, vapaana menee paremmin, mut ei sekään nyt ihan meidän parasta tekemistä ollut. Koitin tehä lyhyitä settejä paljolla palkalla.

Keskiviikkona esineruutua siten, että kolme esinettä vietiin ruutuun Sinnin nähden. Sitten lähetys ja lähtikin oikien hyvin ja toi yhden esineen. Enempää en meille näin hyvän suorituksen jälkeen halunnut tehdä.

Tottista väännettiin myös ja nimen omaan väännettiin, kun jonnekin on se ilo kadonnut. Sinni nousi taas paikkiksesta ja vaikka koitin tehdä vain vähän ja kivasti niin aika kankeeta oli. 

Kuvat Heli R.

Perjantaina Sinnillä oli fyssari ja jumia löytyi vähän koko rangan alueelta ja reisistä, mut kaikki aukes hyvin. Koitetaan kuitenkin mennä uudestaan tässä lähitulevaisuudessa tsekkaamaan vielä tilanne. 

Sunnuntaina käytiin tekemässä oikein hyvänmielen tottikset. Jostain Sinni oli kaivanut intoa ja iloa ja tehtiin lyhyet, mutta hyvät tottikset! Joskus tuntuu, että kun paikalla on paljon porukkaa ja Sinnille vieraita koiria, niin se vähän stemppaa enempi... voiko olla mahdollista?! Ilmoittautumista, paikkista lyhyesti, henkilöryhmää ja seuruuta pienesti ja kaikki meni kivasti. Alkuun meinas vieras sakemanni aiheuttaa ilmossa vähän puhinaa, mut hyvin tsempattiin ja Sinnikin rentoutui selvästi. Tottishan vois olla ihan kivaa, jos aina ois tommonen fiilis 😁

Tiistaina tein itse 250 metrisen jäljen kahdeksalla kepillä, jana 30 metriä, ikää tunti, keli lämmin ja tuulinen. Sinni nosti jäljen rauhallisesti oikeaan suuntaan. Kepeistä nousi 7/8 ja parista kulmasta oltais menty railakkaasti ohi, mut en nyt antanut mennä. Aikaa meni 9 minuuttia. Koitin palkata kepeiltä paljon palkalla, joka on musta Sinnin mielestä parasta eli juustolla.

Keskiviikon tokossa tehtiin vaan pienesti seuruuta ja jääviä sekä häiritty paikkis. Siinä on nyt Sinnillä jotain, kun se ei kestä sen selän takana tapahtuvaa häiriötä ja nytkin nousi ylös. Toistolla meni hyvin.