Työt haittaa harrastuksia

Viime viikon keskiviikkona palattiin tokon pariin, olipa kivaa pitkästä aikaa. Tehtiin ruutua, tunnaria, kiertohelvettiä ja vähän jääviä ja kaukojakin koitettiin. 

Ruudussa Sinni oli ihan liekeissä, mikä into! Aluksi pari targetille ja sit valmista ruutua. Oli hyviä suorituksia. Kiertokin meni kohtuullisesti, pysäytyksiä pitää treenata, mut harkiten. Jäävät oli nopeita, vaikka asennot ei aina olleet oikeita, mut ihana into ja se oli tänään pääasia. Kaukoissa sit yritystä ihan kamalasti, mut ajatusta ei yhtään. Ei varmaan ikinä saada kaukoja valmiiksi. Tunnari onnistui tokalla yrityksellä.

Lopuksi paikkis, joka Sinniltä meni superhyvin, vaikka molemmin puolin olleita koiria korjailtiin useampaan kertaan. Kivat treenit oli!

Torstaina Sinniä kävi katsomassa rodusta kiinnostunut pariskunta. Sinnihän oli ihan pähkinöinä heistä ja sanoinkin, että Sinttu ei ole ehkä paras mahdollinen rodun edustaja, kun se ei ole muistanu lukea rotumääritelmästä sitä kohtaa, että sen pitäis olla varautunut vieraita kohtaan. Vaikka Sinnissäkin se varautunut puoli on, niin aika harvoin se tulee näkyviin. Lisäksi se on ihan hirmu paksussa kunnossa ja turkki on ajeltu. Mut onneksi se näytti vähän huonojakin puoliaan rähjäämällä ohikulkijoille.

Hirveen vaikee kertoa rodusta ja jälkeenpäin tuli mieleen monta asiaa, joista ois voinut sanoa. 

Mut pyrrithän on hirveen kamalan ihania, tylsää niiden kanssa ei tule ja riski on iso, ettei yhen pyrrin jälkeen halua mitään muuta rotua, vaikka kuin yrittäis haluta. Mut tosikoille tai ehdottomasti jonkun lajin huipulle haluaville pyrri ei kyllä ole oikea valinta. 

Sunnuntaina kokeilin tulitikunetsintää pienestä tallotusta ruudusta. Neljä tikkua löytyi aika nopsaan. Tarkkuusruutua olen joskus kokeillu Sinnin kanssa, täähän oli oikeestaan sama asia. Nuuskutus on vaan parasta!

Maanantaina tein illalla Sinnille jäljen teemalla terävät kulmat. Matkaa kertyi 730 metriä, ikää oli 1,5 h, tallomisen jälkeen satoi rivakan kuuron, keppejä kuusi, jana 30 metriä.

Jana ihan ok ja ilokseni kulmat meni koko jäljellä hyvin. Ajoittain Sinnistä näki, kun se teki töitä ja näytti ihan oikealta jälkikoiralta. Kepeistä jäi toinen ja viides. Hitaita oltiin taas, mut kokonaisuuteen olin kyllä tyytyväinen. Ekan kulman jälkeen jäljeltä lähti joku isompi lintu ja sehän sai Sinnin ihan kierroksille, mut hiton hienosti sai palattua jäljestysmoodiin pienen sinkoilun jälkeen. 

Sit meni töissä koko viikko niin pitkäksi ja oli auton huoltoo ja kaikkee, ettei ehitty oikein mitään. Iltaruualla on kuppia vastaan Sinni joutunut muutaman esineen hakemaan pihan perältä ja torstaina käytiin fyssarilla. Edellisellä kerralla Sinni oli niin jumissa, että tultiin nyt pian uudestaan. Vähän oli lapojen välissä edelleen kireyttä, mut muuten ei huomautettavaa eikä mitään hälyttävää. Ihana kun Sinni on oppinut olemaan ihan rentona käsittelyssä ja välillä se on jo ihan taju kankaalla nauttien käsittelystä.

PAJÄ 1B

Lauantaina tein jotain sellaista, mitä en ois uskonu tekeväni; osallistuttiin Sinnin kanssa pk-jälkikokeeseen, tuomarina Maarit Kuntola. Muistan aina, kun Taavin kanssa menin 13 vuotta sitten pk-seuran tottistreeneihin ja meidät naurettiin sieltä pihalle, eihän tollasella lelukoiralla voi tällaisia kuninkuuslajeja harrastaa... Ja tokihan he siinä olivat oikeassa, en olisi ikimaailmassa alle 50 cm koiraa ruvennut hyppyyttämään koetilanteessa metrisestä esteestä, vaikka Taavin kanssa metrinenkin treenattiin. Kun palveluskoiralajeihin tuli B-tottis vuonna 2024, alkoi takaraivossa kyteä ajatus pk-lajien mahdollisuudesta meille pikkukoirien omistajillekin. Harmittavasti aluksi ja ehkä vähän vieläkin on osalla harrastajista ja tuomareistakin jokin vastustuts b-tottista kohtaan ja tuolloin vuonna -24 ei täällä meidän kulmalla ollut oikein vielä intoa ja mahdollisuuksia järkätä B-kokeita. Mutta eihän lajin säännöistä voi harrastajia syyttää ja nykypäivänä taitaa B-kokeisiin olla jopa enemmän osallistujia kuin A-kokeisiin, jopa niistä "oikeista" pk-roduista.

Mutta asiaan. Viime kesänä ruvettiin enemmän ajattelemaan pk-jälkeä koelajina ja olette varmaan huomanneet, että ollaan viime aikoina keskitytty lähinnä jälkitreeneihin ja ne ei aina välttämättä ole menneet ihan nappiin. On myös ihan järjettömän hyvän jälkikoira-Taavin jälkeen ollut vaikea jäljestää Sinnin kanssa, joka ei ainakaan vielä ole ihan niin kamalan varma ja hyvä ja ihmisjälkeen motivoitunut. Lisäksi esineruutu on ollut meille ihan kamalan vaikea. Onnistuin sen pilaamaan aikanaan Taavilta ja nyt olen onnistunut tekemään saman Sinnin kanssa. Ja mitä tulee tottikseen, niin siitä en nyt koskaan ole ihan kamalasti tykännyt, mutta kaiken koomailun jälkeen viimeisimmät treenit meni ihan sairaan hyvin.

Koepäivän aamuna mua ei juurikaan jännittänyt, koska mulla ei ollut kovinkaan kummoisia odotuksia. Olo oli semmoinen, että ihan sairaan hyvällä säkällä ja epänormaalin hyvällä suorituksella saatettaisiin saada juuri ja juuri hyväksytty tulos, mutta se vaatisi kaikkien taivaankappaleiden oikeassa asennossa oloa ja ehkä jotain uhrauksia pk-jumalille...

Jännitystä viimeiseen asti aiheutti kuitenkin se, laajentaako Ruokavirasto sikaruton vuoksi asetettuja varoalueita Haminan puolelle, jolloin koe olisi jouduttu perumaan, koska maastossa liikkuminen koiran kanssa noilla alueilla on kiellettyä. Näin ei onneksi käynyt. Nyt ei jäljelle jäänyt jännitettäväksi kuin marjastajajoukot jäljillä ja se, mihin maastoihin koekeskuksen aamulla ohittaneet puolustusvoimien joukot aikovat mennä, kun heidätkin on sikarutto ajanut normaaleilta treenialueilaan muualle...

Arvoin itselleni suoritusvuoron numero 3, ihan kiva oli olla alkupäässä. Autolta janalle kävellessä iski pienimuotoinen jännitys ja ennen janalle lähtöä kysyin vielä pari tarkentavaa kysymystä tuomarilta ja sitten aloitettiin. Sinni lähti janalle juuri niin kuin on aina lähtenyt; rauhallisesti, ravisti kerran itseään, seisoi hetken paikoillaan ja jatkoi matkaa. Sen jana oli suora ja mun mittapuulla nosto oli hyvä ja selkeä, vaikkakin takajälki. Käännön jälkeen lähdettiin matkaan vähän varovaisesti, mutta kohtuullisesti kuitenkin.

Jälki kulki vaihtelevassa maastossa ja korkeuseroakin löytyi vähäsen. Tuulta oli melkoisesti ja tuoreita hirven jälkiä aika paljon, joten ihan satavarma olo mulla ei liinan päässä ollut. Keppejä kuitenkin nousi yksi toisensa jälkeen, joten sain vahvistusta sille, ettei ihan hakoteillä oltu. Neljäs keppi oli kyllä todella huonosti jos ollenkaan ilmaistu. Sen jälkeen Sinni veti tielle. Mun träkkeri näytti siinä vaiheessa jo miltei viittäsataa metriä, joten mietin, että viides keppi on jäänyt ja kuudennen täytyy olla tässä jossain ihan lähellä. Palattiin hieman takaisin ja pyysin Sinniä uudestaan jäljelle. Hetken pyörittyään se nosti jäljen ja jatkoi jäljestystä poispäin tieltä. Vähän oli itsellä epäuskoinen olo, mutta mitä sitä muuta voi kuin seurata koiraa. Kohta nousi keppi ja se ei ollut viimeinen! Jatkettiin sitten vielä matkaa ja se kallein kuudes keppikin löytyi! Aika huikea suoritus koirakolta, joka ei ole oikeastaan yhdessäkään treenissä nostanut kaikkia kuutta keppiä puhtaasti. Täytyy myöntää, että oma kokemus peko-puolelta oli kultaakin kalliimpi ja se kantoi meidät loppuun. Hyvä me! En olisi ikinä uskonut, että nostetaan kaikki kepit, oli kiva mennä keppien luovutukseen. Aikaa meiltä meni kaikkinensa kuutisentoista minuuttia, joten ihan kelpo suoritus senkin puolesta. Jälkeenpäin sain kuulla, että loiva kulma oli ollut ihan siinä tienlaidassa, josta Sinni meni tielle. Janapisteet 24, vähennyksiä siitä, että koiran pitäisi olla halukkaampi ja jäljen noston selkeämpi (musta oli yks meidän selkeimmistä nostoista...) ja tietty siitä takajäljestä. Kehuja suoruudesta.

Seuraavana esineruutu, joka on siis se ihan kamalin laji. Valmiita ruutuja ei olla Sinnin kanssa vähään aikaan tehty ja suunnitelma ja toive oli se, että lähetän Sinnin kerran ja se tuo mulle yhden esineen ja sit vain esitän lähettäväni sitä, kun ei se kuitenkaan lähde sille toiselle esineelle. Ihan tarkkaan en muista, miten ruutu meni, mutta ehkä suunnilleen seuraavasti: Aloitin ruudun vasemmasta laidasta ja Sinni lähti semihyvin pienen ruudun ulkopuolelle tehdyn koukkauksen kautta, mutta matka hyytyi ennen ruudun puoltaväliä. Otin Sinnin uudestaan sivulle ja uusi lähetys vähän keskempää ruutua. Kankean alun jälkeen Sinni lähti syvemmälle ruutuun ja hajun saatuaan toi mulle pienen kengän oikeasta takakulmasta. Tuonneissahan ei sinänsä ole ollut mitään ongelmaa, jos Sinni vain on saanut hajun esineestä. Sitten pissailua ja haahuilua ja lähetyksiä ja hohhailua ja lopulta haju keskellä edessä olevasta esineestä ja hyvä tuonti. Aikaa jäi vielä 10 sekuntia, joten ei edes mennyt tiukoille 😂😂😂. Ihan siis yli odotusten suoritus! Ruudun pisteet 25, vähennykset haluttomuudesta ja pissailusta, kehuja siitä, että hajun saatuaan Sinni tietää mitä pitää tehdä ja toimii varmasti ja halukkaasti.

Ruutuun menossa, kuva T. Suuronen

Maastopisteet yhteensä 189 eli ihan superit meille!

Sitten alkoikin jännittää, sillä nyt olis pakko saada tottiksesta edes 70 pistettä, jotta saataisiin se tulos!

Ei olla koskaan tehty kaikkia kolmea suoritusta peräkkäin ja takana oli jo pitkä päivä ja kelikin oli aika lämmin. Nämä ei ainakaan parantaneet meidän suoritusta, mutta suurin ongelma varmasti oli mun jännitys, joka pääsi taas valloilleen. Meillä oli parina groenendael narttu ja ilmoittautuminen meni hyvin. Se oli yksi mua kovasti jännittänyt juttu, kun Sinnille noi toiset koirat on välillä vähän hankalia. Mut nätisti se napotti mun vieressä ja sain toisella yrittämällä jopa ilmoittauduttua ihan sillai virallisesti, ettei menny sanat solmuun.

Ilmoittautuminen tottikseen

Meillä oli pienempi osallistumisnumero, niin aloitimme liikkeistä ja se olikin sitten jotain ihan kamalaa. Ei olla ikinä koskaan tehty noin huonoa tottista ja ihan hävetti, miten surkeita oltiin. Sinni kulki juuri ja juuri mukana ja jätätti ja haukotteli ja vaikka mitä. Hihnaseuruussa hyvää oli vain se, ettei se henkilöryhmässä mennyt haistelemaan ketään. Vapaana seuruussa olin sitten jo niin jännityskoomassa, etten osannut laskea askelia ja unohdin melkein kokonaan hitaan seuruun. Jäävissä valmistelevat osuudet oli samaa kuraa, mutta istuminen oli napakka ja maahan meno oli hyvä ja luoksetulon Sinni teki laukalla loppuun asti ja tuli hienosti suoraksi sivulle, joten näissä liikkeissä se varsinainen liikesuoritus oli hyvin onnistunut, vaikkei se kyllä hirveästi tuossa vaiheessa lohduttanut. Katsojilta kuulin jälkeenpäin, että oli siellä ollut välillä ihan hyvänkin näköistä menoa, mutta ite en sitä kyllä huomannut. 

Paikkis jännitti myös vähän, koska takapaksihyökkäyksen jälkeen Sinni on treeneissä noussut paikkiksesta aina, kun suorittava koira on mennyt sen selkälinjan taakse. Totaalisurkean liikeosuuden jälkeen meillä ei todellakaan olisi varaa menettää yhtään pistettä. Maahan käskiessä Sinni hitaili ja ite hätäilin ja annoin toisen käskyn. Olis varmaan mennyt ekallakin, jos olisin ihan hetken malttanut odottaa, mutta annoin kuitenkin toisen käskyn ja sehän vähentää pisteitä. Sinni pysyi kuin pysyikin maassa paikallaan koko toisen koiran suorituksen ajan, vaikka se kyllä jonkin verran haisteli välillä maata. Mutta hitto, että olin tyytyväinen siihen ettei se noussut kesken kaiken. Lopun istumaannousu oli nopea ja nätti.

Arvosteluun mennessä olin aivan varma, että meidän pisteet alkaa kutosella ja koulari jää saamatta, mutta kai siellä jotain hyvääkin sitten oli ollut seassa, kun loppupisteet tottiksesta oli 79!! 

Kokonaispisteet siis 268, 2-tulos ja koulutustunnus JK1!! 

Ja vaan kaks pistettä 1-tuloksesta, ihan huikeeta, kun en ite uskonut edes tulokseen... ja kaikista käsittämättömintä, mitä en tajua vieläkään, on se että me voitettiin koko luokka. Tollasen tottiksen jälkeen olin ihan varma, että ollaan vimpoja. Sijoituksellahan ei ole pienintäkään merkitystä, pelkkä koulari merkkaa, mut olen niin ylpeä meistä kun oltiin sit kuitenkin ihan hyviä, enkä ekakertalaisena mokannut mitään ihan totaalisesti. Ja kaveri vielä muistutti, että tämä oli jälkikoe, ei tottelevaisuuskoe, joten maastopisteet merkkaa eniten.

Kuvakaappaus Kaakon Käyttökoirien facesta

Kiitos kokeen järjestäjille, tuomarille ja kanssakilpailijoille kivasta ja sujuvasta päivästä! 

Jälkikooma

Toissa viikon keskiviikkona aamusella Muru teki Sinnille jäljen. Jäljen vanhetessa kävin tekemässä pienen esineruututreenin ja yhden esineen Sinni toi kohtuullisesti, kun oli nähnyt sen viennin. Toiselle ei enää lähtenyt oikein millään.

Ajettiin jälki taas sokkona, koska näitä mä tarvin. Ikää tunti, pituutta 520 metriä, kuusi uutta keppiä, jana 30 metriä, keli viileä ja tuhnusateinen.

Sinni nosti jäljen hyvin ja jäljesti rauhallisesti, mutta varmasti ekat 450 metriä, sitten pieni harhalenkki ja viides keppi jäi, vaikka mä sen kyllä löysin. Sinni kulki vähän sen ohi. Kuudennesta kepistä yli ja hetki pyörittiin tien laidassa ja sit kun palattiin vähän kauemmas, niin löytyi se vikakin keppi. Aikaa meni vähän yli 20 min, joten vauhdilla ei ollu tätäkään jälkeä pilattu. Vaikka oma olo liinan päässä oli koko ajan vähän epävarma, niin pysyttäydyin strategiassa vain seurata Sinniä ja kyllähän se oli aika hyvin jäljellä pysynyt. Kokonaismatkaa meille kertyi himpan alle 600 metriä, että koejälkeä ajatellen ajan pitäisi nippa nappa kyllä riittää, jos ei pahasti eksytä reitiltä. Nyt oli neljän ekan kepin nostot tosi varmoja, mut jostain syystä erityisesti se kuudes keppi jäi nousematta, vaikka me kyllä musta mentiin aika lailla sen yli ekalla kerrallakin. Vähän oli linnunraatoa ja muuta haastetta myös matkalla, mut ne Sinttura selvitti ihan kohtalaisesti.

Perjantaina käytiin treenaamassa esineruutua. Sinnille vietiin näytettynä kerralla kolme esinettä ja ekan se haki ihan kohtuullisen hyvin. Sen jälkeen piti pitää vähän taukoa, kun mopopoika tuli rälläämään lähelle. Kun se oli mennyt, pyysin Sinniä hakemaan toisen esineen. Lähtö toiselle esineelle oli ihan toivoton. Pari lisäkäskyä ja sain kuin sainkin HintunTintun vähän irtaantumaan ja siitä se sitten pikkuhiljaa tallusteli ruudun perälle ja toi mulle sen toisenkin esineen. Tuontivauhti oli molemmissa tällä kertaa ihan hyvä. Ja positiivista sekin, että vieraita kovia ja pehmeitä esineitä ja ne ei tuota ällötystä.

Meinas ruveta naurattamaan, kun ruudussa oli kanervikkoa ja selvästi kutitti Sinnin mahaa ja se meni kanervikon yli kuin mikäkin robotti nostellen jalkojaan korkealle.

Maanantaina tein ite jäljen. Keli oli lämmin ja kostea, muuten perussettiä, 500 m, tunti ikää, keppejä kuusi...

Nosto oli vähän haparoiva, mutta jälki nousi oikeaan suuntaan. Keppejä nousi viisi, muutamassa kohtaa Sinni vähän oikoi ja toinen keppi jäi oikomisen takia, mutta kulmat meni aika kivasti. Aikaa meni 15 minuuttia. Tuli olo, että nyt pidetään jäljestä vähän taukoa.

Illalla esineruutua ja tottista. Esineruudussa eka esine näytettynä ihan superhyvin ja tokalle ei sitten millään... Tottis oli vähän semmoista puolivillaista. Nousi paikkiksesta, kun luoksetuloa tekevä koira juoksi hihna perässään vähän oudosti ja se varmaan oli Sinnistä sen verran epäilyttävää, että lähti hiippailemaan mua kohti. Uusinta meni hyvin. Hihnaseuruut on mitä on, vapaana menee paremmin, mut ei sekään nyt ihan meidän parasta tekemistä ollut. Koitin tehä lyhyitä settejä paljolla palkalla.

Keskiviikkona esineruutua siten, että kolme esinettä vietiin ruutuun Sinnin nähden. Sitten lähetys ja lähtikin oikien hyvin ja toi yhden esineen. Enempää en meille näin hyvän suorituksen jälkeen halunnut tehdä.

Tottista väännettiin myös ja nimen omaan väännettiin, kun jonnekin on se ilo kadonnut. Sinni nousi taas paikkiksesta ja vaikka koitin tehdä vain vähän ja kivasti niin aika kankeeta oli. 

Kuvat Heli R.

Perjantaina Sinnillä oli fyssari ja jumia löytyi vähän koko rangan alueelta ja reisistä, mut kaikki aukes hyvin. Koitetaan kuitenkin mennä uudestaan tässä lähitulevaisuudessa tsekkaamaan vielä tilanne. 

Sunnuntaina käytiin tekemässä oikein hyvänmielen tottikset. Jostain Sinni oli kaivanut intoa ja iloa ja tehtiin lyhyet, mutta hyvät tottikset! Joskus tuntuu, että kun paikalla on paljon porukkaa ja Sinnille vieraita koiria, niin se vähän stemppaa enempi... voiko olla mahdollista?! Ilmoittautumista, paikkista lyhyesti, henkilöryhmää ja seuruuta pienesti ja kaikki meni kivasti. Alkuun meinas vieras sakemanni aiheuttaa ilmossa vähän puhinaa, mut hyvin tsempattiin ja Sinnikin rentoutui selvästi. Tottishan vois olla ihan kivaa, jos aina ois tommonen fiilis 😁

Tiistaina tein itse 250 metrisen jäljen kahdeksalla kepillä, jana 30 metriä, ikää tunti, keli lämmin ja tuulinen. Sinni nosti jäljen rauhallisesti oikeaan suuntaan. Kepeistä nousi 7/8 ja parista kulmasta oltais menty railakkaasti ohi, mut en nyt antanut mennä. Aikaa meni 9 minuuttia. Koitin palkata kepeiltä paljon palkalla, joka on musta Sinnin mielestä parasta eli juustolla.

Keskiviikon tokossa tehtiin vaan pienesti seuruuta ja jääviä sekä häiritty paikkis. Siinä on nyt Sinnillä jotain, kun se ei kestä sen selän takana tapahtuvaa häiriötä ja nytkin nousi ylös. Toistolla meni hyvin.