Työt haittaa harrastuksia

Viime viikon keskiviikkona palattiin tokon pariin, olipa kivaa pitkästä aikaa. Tehtiin ruutua, tunnaria, kiertohelvettiä ja vähän jääviä ja kaukojakin koitettiin. 

Ruudussa Sinni oli ihan liekeissä, mikä into! Aluksi pari targetille ja sit valmista ruutua. Oli hyviä suorituksia. Kiertokin meni kohtuullisesti, pysäytyksiä pitää treenata, mut harkiten. Jäävät oli nopeita, vaikka asennot ei aina olleet oikeita, mut ihana into ja se oli tänään pääasia. Kaukoissa sit yritystä ihan kamalasti, mut ajatusta ei yhtään. Ei varmaan ikinä saada kaukoja valmiiksi. Tunnari onnistui tokalla yrityksellä.

Lopuksi paikkis, joka Sinniltä meni superhyvin, vaikka molemmin puolin olleita koiria korjailtiin useampaan kertaan. Kivat treenit oli!

Torstaina Sinniä kävi katsomassa rodusta kiinnostunut pariskunta. Sinnihän oli ihan pähkinöinä heistä ja sanoinkin, että Sinttu ei ole ehkä paras mahdollinen rodun edustaja, kun se ei ole muistanu lukea rotumääritelmästä sitä kohtaa, että sen pitäis olla varautunut vieraita kohtaan. Vaikka Sinnissäkin se varautunut puoli on, niin aika harvoin se tulee näkyviin. Lisäksi se on ihan hirmu paksussa kunnossa ja turkki on ajeltu. Mut onneksi se näytti vähän huonojakin puoliaan rähjäämällä ohikulkijoille.

Hirveen vaikee kertoa rodusta ja jälkeenpäin tuli mieleen monta asiaa, joista ois voinut sanoa. 

Mut pyrrithän on hirveen kamalan ihania, tylsää niiden kanssa ei tule ja riski on iso, ettei yhen pyrrin jälkeen halua mitään muuta rotua, vaikka kuin yrittäis haluta. Mut tosikoille tai ehdottomasti jonkun lajin huipulle haluaville pyrri ei kyllä ole oikea valinta. 

Sunnuntaina kokeilin tulitikunetsintää pienestä tallotusta ruudusta. Neljä tikkua löytyi aika nopsaan. Tarkkuusruutua olen joskus kokeillu Sinnin kanssa, täähän oli oikeestaan sama asia. Nuuskutus on vaan parasta!

Maanantaina tein illalla Sinnille jäljen teemalla terävät kulmat. Matkaa kertyi 730 metriä, ikää oli 1,5 h, tallomisen jälkeen satoi rivakan kuuron, keppejä kuusi, jana 30 metriä.

Jana ihan ok ja ilokseni kulmat meni koko jäljellä hyvin. Ajoittain Sinnistä näki, kun se teki töitä ja näytti ihan oikealta jälkikoiralta. Kepeistä jäi toinen ja viides. Hitaita oltiin taas, mut kokonaisuuteen olin kyllä tyytyväinen. Ekan kulman jälkeen jäljeltä lähti joku isompi lintu ja sehän sai Sinnin ihan kierroksille, mut hiton hienosti sai palattua jäljestysmoodiin pienen sinkoilun jälkeen. 

Sit meni töissä koko viikko niin pitkäksi ja oli auton huoltoo ja kaikkee, ettei ehitty oikein mitään. Iltaruualla on kuppia vastaan Sinni joutunut muutaman esineen hakemaan pihan perältä ja torstaina käytiin fyssarilla. Edellisellä kerralla Sinni oli niin jumissa, että tultiin nyt pian uudestaan. Vähän oli lapojen välissä edelleen kireyttä, mut muuten ei huomautettavaa eikä mitään hälyttävää. Ihana kun Sinni on oppinut olemaan ihan rentona käsittelyssä ja välillä se on jo ihan taju kankaalla nauttien käsittelystä.