Viime viikolla aamulenkillä meitä vastaan tuli irtokoira. Taavi aikanaan oikein imi puoleensa vihaisia irtikoiria ja vähän tilanne kuumotti aluksi, varsinkin Sinnin ilmoittaessa hihnassa, että fuck you!
Huikkasin sit turhaan koiraansa huutavalle omistajalle, että päästän omanikin irti. Häntä ajatus selkeesti kauhistutti, enkä ihmettele yhtään. Mut tiedän, että vapaana Sinni on säyseämpi ja niinhän siinä kävi, että koirat rupesivat leikkimään. Meillä oli oikein hauskaa pitkän aikaa. Kivoja tämmöiset kivat irtokoirakohtaamiset. Tämä kaveri oli vasta vuoden vanha nuori herra ja meno oli sen mukaista 🙂 törmätään mieluusti uudestaankin.
Perjantaina reippailtiin Tare Karvasen kanssa ja lopuksi vielä nää kaksi ihanaa laittoivat leikiksi.
Sunnuntaina esineruutua. Ekalla kiekalla Sinnille näytettiin neljä esinettä ruudun takareunassa. Sitten haetutin kaksi. Eka oli ihan super, vauhtia oli mennen tullen enemmän kuin ehkä koskaan. Tokalle lähetys sit tuttuun tyyliin takkusi alkuun vähän, mut kyl Sinni sillekin sitten lähti ja toi esineen hyvin.
Tokalla kierroksella tehtiin muistikuvana yks ja hieman vaisun alun jälkeen Sinni toi ihan hyvin yhen esineen.
Ihan pikkusen jumittaa munnselkä edelleen 😅
Maanantaina jatkettiin esineruutuharjoituksia. Ekan esineen Sinni haki valmiina ja sitten toinen ja kolmas näytettiin sille. Meni hyvin.
Myös ruokakuppiharjoituksia asian tiimoilta on jatkettu.
Keskiviikon tokot ei ollu meidän osalta kovinkaan onnistuneet. Alun paikkis sentään meni oikein hyvin, mut muuten Sinni ei jostain syystä ollut kovin hyvä, hajut meinas viedä mukanaan, merkkas jopa kiertotötsän 🤬 ja toiset koirat selän takana tuntuivat tällä kertaa häiritsevän kovasti. Ehkä en itsekään ollut parhaimmillani loman loppuessa ja selän vielä kiukutellessa.
Keskiviikon tokossa meillä olikin hyvä häiriötreeni, kun kentän laidalla paksissa odottova koira alkoi haukkua kovasti ja toinen treenaava koira ja Sinni lähtivätkin kuin yhdessä sopien vauhdilla kohti autoja. Sinni oli niin tohkeissaan ja sai voimaa toisesta kentän päätyyn juoksevasta koirasta, että voi jessus! Sain kuitenkin Sinnin kutsuttua pois tilanteesta. Ois kiva tietää mitä se autossa haukkuva koira näille treenaavilla sanoi, kun oli niin normaalista poikkeavaa toimintaa molemmilta koirilta. Joku hälytys se selvästi oli ja nää kaks lähti heti tsekkaamaan tilannetta.
Ruutua ja kiertoa tehtiin just tuonne parkkikselle päin ja se olikin vaikeeta, kun parilla ekalla lähetyksellä Sinni oli lähdössä samalla hälytysmentaliteetilla kohti autoja. Sit kun sain sen keskittymään ruutuun menoon, niin se olikin epävarma, että saako nyt mennä vai ei. Targetille tehtiin useampi toisto.
Kierrossa sit sama epävarmuus, kun tötsien suunnassa haukkui koira edelleen paksissa. Tehtiin sitten tosi helpotetusti pelkkää kiertoa hyppyjen välistä ja saatiin Sinnille lisää itsevarmuutta.
Ohjattu nouto tehtiin liikkuroituna ja se oli hyvä. Vähän seuruuta ja jääviä, joissa maahan meno menee istumiseksi.
Torstaina ajelin Sinnin kanssa mökille. Lenkillä törmättiin heti kyyhyn, ei kiva. Niitä ei mökkimaastoissa ole mitenkään ylettömästi ollu, mut jotenkin on fiilis, että ne on joka paikassa lisääntyneet.
Tein lyhyen jäljen kahdeksalla kepillä, jotta pääsisin palkkaamaan kepeistä. Ajettiin jälki parituntisena. Jana oli surkea ja jälki ei meinannut millään nousta. Sit kun Sinni sai jäljestä kiinni, niin meni meille tyypillisesti. Kaks keppiä jäi, eka ja joku muu. Muilta hyvät merkkaukset.
Perjantaina taas jälkeä, nyt oli vuorossa kilsan pituinen, kaks ja puoli tuntia vanha jälki taas kahdeksalla kepillä. Tuuli aika kovasti, mut metsä oli kivan kostea.
Jana oli super, suora ja hieno nosto oikeaan suuntaan. Ekasta kepistä mentiin taas yli, mut toka nousi ja siinä päästin Sinnin liinasta irti, kun jotenkin tuntuu että liina häiritsee sitä (kuten valjaatkin).
Yks kulma meni vähän miten sattuu ja lopun siksakki johtuu siitä, kun Sinni lähti jonkun linnun perään. Spurttasi siis n. 50 m kovaa jäljestä sivuun ja tuli sit kyl melkein heti takasin, mut sen jälkeen oli vähän vaikeuksia keskittyä jälkeen ja haki pari kertaa uudestaan liian sivuun. Sit kävi kaks kertaa jäljellä niin, että Sinni käyttäytyi kuin ois ollu keppi, ekalla jopa kävi istumaan, mut oikeesti keppi olikin sit vasta vähän myöhemmin. Näistä molemmista on videot alla. Eka oli ennen lintuspurttia ja toka sen sen jälkeen, ettei voi oikein edes johtua siitä mitenkään.
Aikaa meni 40 minuuttia, joten vauhtia sais kyllä olla enempi, mut se ei ole mikään uus ongelma... sinänsä olen tosi tyytyväinen, että Sinni jaksoi jäljestää hyvin ja lähes koko jälki meni noinkin tarkasti, ei olla näiyä pidempiä jälkiä vielä tehty kovinkaan montaa. Alla oli vielä jäljen vanhetessa käyty 6 km hölkkä, joka ei painanut Sintturan jaloissa yhtään.
Sunnuntaina lyhyt jälki seitsemällä kepillä. Ehti vanheta 2,5 h, kun samoiltiin se aika metsässä.
Sinni lähti ensin jollekin toiselle jäljelle, mut uuden lähetyksen jälkeen nousi tosi hyvin oma jälki. Kepeistä nousi kuusi ja jäljestys oli kohtuullisen varmaa, pari kertaa Sinni tarkisteli jotain muita hajuja, mut aina löysi takaisin omalle jäljelle. Kohta tarvis taas vieraan jälkiä, etten tietäis missä jälki menee...
Ilta- ja aamuruuilla piti hakea yks esine ja ne Sinni haki kivalla vauhdilla. Osa näistä treeneistä tehtiin vähän muistikuvatyyliin.
Sit tultiinkin kotiin paria päivää suunniteltua aiemmin, kun sain jotenkin selkäni niin jumiin, etten pystynyt kunnolla liikkumaan. Muru haki meidät illalla saareen.
Saaressa sit vaan lähinnä oltiin, kun punkkeja on niin paljon, että Sinni ei edes oikein halua metsään saaressa. Sinilevä esti uimahommat. No tehtiin me vähän mun vähäkriteeristen kaukojen pohjia...
Tasapuolisuuden vuoksi saaren kärmes. Tää on kyl kiva kaveri kyyhyn verrattuna.
Keskiviikkoillaksi tultiin maihin ja tokotreeneihin. Alkuun paikkis, joka meni oikein mallikkaasti.
Ruutua ja kiertoa tehtiin ja molemmat meni oikein kivasti, kun ottaa huomioon, että Sinni rohkaistui tekemään molempia, vaikka piti juosta toista suorittavaa koiraa kohti. Olin oikein tyytyväinen.
Elokuun loppupuolella alkoi vihdoin kesäloma. Otettiin kotiauto alle ja lähdettiin ajelulle. Ensin Helsingistä Tallinnaan ja sieltä nilkka suorana hirveässä myrskyssä Paldiskin kupeeseen pariksi yöksi.
Myrskyn jälkeen
Vahtihommia
Sinniä ei jyrkänne pelottanut, mua vähän hirvitti
Seuraavaksi ajeltiin Saaremaalle. Tykäsyttiin paikkaan ja kierreltiin saarta viisi päivää.
Aamukahviseura
Aina vedessä, kun mahdollista
Rentoo menoa
Jumppajuttujakin aina välillä
Toisinaan löydettiin huikeita lenkkimaastoja ja päästiin kunnon juoksulenkeille
Välillä ihan turistina
Yks päivä sompailtiin Pärnussa. Vaikutti tosi kivalta paikalta.
Riikan keskustassa Sinni palas autoon hyvin nopsaan, kun kaduilla oli ihan hirveästi lasinsiruja. Muutenkin Riikan visiitti jäi kohtuullisen lyhyeksi.
Riikasta ajeltiin Jurmalan kautta kohti Ventspilsiä ja yövyttiin matkalla upean metsästysmajan (vähän vaatimaton nimitys paikalle) luona.
Metsästysmaja
Ventspilsissä oltiin pari päivää. Hirmu kiva ja kaunis kaupunki. Kaupungin kupeessa oli kiva reilu 8 km luontopolku.
Vähän epäilyttäviä juttuja oli reitin varrella
Ventspilsin leirialue oli iso ja melko tyhjä, niin tehtiin jälki. Paikoitellen lähes kovanmaan jälki oli haastava, mut Sinni teki töitä hyvin ja nyt oli lähes koko jäljen nenä maassa. Silti tuli pari hukkaa ja kuudesta kepistä pari jäi. Kokonaisuutena kuitenkin ihan hiton hyvä suoritus, kun alueella leiriytyi edellisenä yönä pari telttaseuruetta ja kotiautolaiset käytti koiriaan tuolla alueella aamupissalla, niin häiriöitä varmasti oli. Ikää jäljellä oli tunnin verran ja pituutta himpan alle kilsa ja suoriuduttiin siitä puolessa tunnissa.
Tää oli myös eka leirialue ikinä, missä piti täyttää koiran tiedot ja vakuuttaa sitä sun tätä 😊
Rauhallinen, siisti ja kaunis kaupunki. Koirat tosin oli kiellettyjä rannalla ja osassa puistoista.
Vähän joka talossa oli koira ja saatiin paljon hyviä ohitusharjoituksia
Ventspils, lehmien kaupunki (korvaton koira)
Ympäri kaupunkia oli tosi rauhallista, lomakausi loppui viime viikolla.
Ventspilsistä ajeltiin Liettuaan Klaipedaan ja sieltä Kuurin kynnäkselle, jossa oltiin yötä. Hieno paikka!
Dyyneillä
Dyyneillä
Noitien mäellä
Seuraava päivä pörrättiin Klaipedan kaupungissa ja ooteltiin illalla Ruotsiin lähtevää lauttaa.
Se kun yrität viimeiseen asti saada Sinnin pissaamaan ennen laivaan menoa, mutta kun ei niin ei.
Turha oli myös yrittää laivan kusetuskannella
Tuulta oli tarpeeksi
Ihan paskimpia laivareissuja koskaan. Keikutti niin, ettei meinattu sängyssä pysyä.
Sinni oli taas noin 19 tuntia pissaamatta, mutta ei sillä tuntunut olevan mikään kiire, kun viimein päästiin Ruotsissa pissattamaan sitä. Klaipedan satama oli siitä huono, että check-in:n jälkeen ei ollutkaan enää mahdollisuutta päästä kävelyttämään koiraa ja satamassa piti olla pari tuntia ennen laivan lähtöä. Mut Sinni selvis hyvin, vaikka mua ahisti sen puolesta.
Saavuttiin Karlshamniin aamupäivällä. Oli muuten varmaan eka kerta, kun meiltä ikinä koskaan kysyttiin koiran passia! Tämä päivä menikin paria pientä pysähdystä lukuun ottamatta ajaessa, mut se oli sadesäälle sopivaa hommaa.
Kivalle luontopolulle vei ikävä ritiläsilta
Yöpaikan vieressä oli nätti majakkaniemi
Seuraavana päivänä käytiin Göteborgin ohi ajaessamme moikkaamassa Taavin tyttärenpoikaa Huxleytä. Kerrassaan komea energiapakkaus, tämän kaverin kanssa ei varmasti aika käy pitkäksi.
Seuraava yö oltiin Fotön saarella ja ihasteltiin kaunista auringonlaskua. Seuraavaksi päiväksi suunniteltu melontaretki jäi kovan tuulen takia tekemättä.
Vika yö oltiin Taavin tyttären Ellan kasvattajan luona heidän lammastilallaan. Oli niin kiva istua iltaa yhdessä ja jutella koirista. Ella on kuin ilmetty isänsä. Teki ihan pahaa kattoa sitä, kun sen olemus oli niin taavimainen ja kaikki jutut, mitä siitä kerrottiin, niin tuli kyllä niin Taavi mieleen. Ihana Ella ❤️
Siihen se pötkähti Murun jalkoihin ja vaati rapsutuksia
Kotiin tultiin Finnlinesin päivälautalla Kapelskäristä Naantaliin. Yölautat oli useampana päivänä jo täynnä eikä saatu paikkaa. Ei toi päivälauttakaan huono vaihtoehti ollut, mitä nyt kotiutuminen meni seuraavan vuorokauden puolelle. Finskin laivat on kyl varmaan parhaiten huomioinu koiramatkustajat niistä yhtiöistä, joilla me on matkustettu.
.jpeg)
