Jälkee, tokoo ja mökkeilyä

Keskiviikon tokossa meillä olikin hyvä häiriötreeni, kun kentän laidalla paksissa odottova koira alkoi haukkua kovasti ja toinen treenaava koira ja Sinni lähtivätkin kuin yhdessä sopien vauhdilla kohti autoja. Sinni oli niin tohkeissaan ja sai voimaa toisesta kentän päätyyn juoksevasta koirasta, että voi jessus! Sain kuitenkin Sinnin kutsuttua pois tilanteesta. Ois kiva tietää mitä se autossa haukkuva koira näille treenaavilla sanoi, kun oli niin normaalista poikkeavaa toimintaa molemmilta koirilta. Joku hälytys se selvästi oli ja nää kaks lähti heti tsekkaamaan tilannetta.

Ruutua ja kiertoa tehtiin just tuonne parkkikselle päin ja se olikin vaikeeta, kun parilla ekalla lähetyksellä Sinni oli lähdössä samalla hälytysmentaliteetilla kohti autoja. Sit kun sain sen keskittymään ruutuun menoon, niin se olikin epävarma, että saako nyt mennä vai ei. Targetille tehtiin useampi toisto.

Kierrossa sit sama epävarmuus, kun tötsien suunnassa haukkui koira edelleen paksissa. Tehtiin sitten tosi helpotetusti pelkkää kiertoa hyppyjen välistä ja saatiin Sinnille lisää itsevarmuutta.

Ohjattu nouto tehtiin liikkuroituna ja se oli hyvä. Vähän seuruuta ja jääviä, joissa maahan meno menee istumiseksi.

Torstaina ajelin Sinnin kanssa mökille. Lenkillä törmättiin heti kyyhyn, ei kiva. Niitä ei mökkimaastoissa ole mitenkään ylettömästi ollu, mut jotenkin on fiilis, että ne on joka paikassa lisääntyneet.

Tein lyhyen jäljen kahdeksalla kepillä, jotta pääsisin palkkaamaan kepeistä. Ajettiin jälki parituntisena. Jana oli surkea ja jälki ei meinannut millään nousta. Sit kun Sinni sai jäljestä kiinni, niin meni meille tyypillisesti. Kaks keppiä jäi, eka ja joku muu. Muilta hyvät merkkaukset.

Perjantaina taas jälkeä, nyt oli vuorossa kilsan pituinen, kaks ja puoli tuntia vanha jälki taas kahdeksalla kepillä. Tuuli aika kovasti, mut metsä oli kivan kostea. 

Jana oli super, suora ja hieno nosto oikeaan suuntaan. Ekasta kepistä mentiin taas yli, mut toka nousi ja siinä päästin Sinnin liinasta irti, kun jotenkin tuntuu että liina häiritsee sitä (kuten valjaatkin). 

Yks kulma meni vähän miten sattuu ja lopun siksakki johtuu siitä, kun Sinni lähti jonkun linnun perään. Spurttasi siis n. 50 m kovaa jäljestä sivuun ja tuli sit kyl melkein heti takasin, mut sen jälkeen oli vähän vaikeuksia keskittyä jälkeen ja haki pari kertaa uudestaan liian sivuun. Sit kävi kaks kertaa jäljellä niin, että Sinni käyttäytyi kuin ois ollu keppi, ekalla jopa kävi istumaan, mut oikeesti keppi olikin sit vasta vähän myöhemmin. Näistä molemmista on videot alla. Eka oli ennen lintuspurttia ja toka sen sen jälkeen, ettei voi oikein edes johtua siitä mitenkään. 

Aikaa meni 40 minuuttia, joten vauhtia sais kyllä olla enempi, mut se ei ole mikään uus ongelma... sinänsä olen tosi tyytyväinen, että Sinni jaksoi jäljestää hyvin ja lähes koko jälki meni noinkin tarkasti, ei olla näiyä pidempiä jälkiä vielä tehty kovinkaan montaa. Alla oli vielä jäljen vanhetessa käyty 6 km hölkkä, joka ei painanut Sintturan jaloissa yhtään.

Sunnuntaina lyhyt jälki seitsemällä kepillä. Ehti vanheta 2,5 h, kun samoiltiin se aika metsässä. 

Sinni lähti ensin jollekin toiselle jäljelle, mut uuden lähetyksen jälkeen nousi tosi hyvin oma jälki. Kepeistä nousi kuusi ja jäljestys oli kohtuullisen varmaa, pari kertaa Sinni tarkisteli jotain muita hajuja, mut aina löysi takaisin omalle jäljelle. Kohta tarvis taas vieraan jälkiä, etten tietäis missä jälki menee...

Ilta- ja aamuruuilla piti hakea yks esine ja ne Sinni haki kivalla vauhdilla. Osa näistä treeneistä tehtiin vähän muistikuvatyyliin.

Sit tultiinkin kotiin paria päivää suunniteltua aiemmin, kun sain jotenkin selkäni niin jumiin, etten pystynyt kunnolla liikkumaan. Muru haki meidät illalla saareen.

Saaressa sit vaan lähinnä oltiin, kun punkkeja on niin paljon, että Sinni ei edes oikein halua metsään saaressa. Sinilevä esti uimahommat. No tehtiin me vähän mun vähäkriteeristen kaukojen pohjia...

Tasapuolisuuden vuoksi saaren kärmes. Tää on kyl kiva kaveri kyyhyn verrattuna.

Keskiviikkoillaksi tultiin maihin ja tokotreeneihin. Alkuun paikkis, joka meni oikein mallikkaasti.

Ruutua ja kiertoa tehtiin ja molemmat meni oikein kivasti, kun ottaa huomioon, että Sinni rohkaistui tekemään molempia, vaikka piti juosta toista suorittavaa koiraa kohti. Olin oikein tyytyväinen.