Tylsä listaus menneistä puuhista

Taavin poismenon jälkeen ollaan eletty vähän hiljaiseloa, tässä vähän kootusti elämää ennen kuolemaa ja sen jälkeisiä juttuja.

Esineruututreeniä käytiin yrittämässä. En tiiä miten olen tämänkin onnistunut näin sössimään, kun kovin on verkkaista Sinnin meno ruudussa, vaikka kuitenkin tekee töitä ja esineen löydettyään tuo sen innokkaasti. Nippa nappa riitti 5 minuuttia kahteen esineeseen, vaikka esineet vietiin niin, että Sinni näki ne... Kaks kierrosta tehtiin ja en kyl tiiä miten ois fiksuinta jatkaa.

Pikku käpsy  käytiin ruututreenin jälkeen Taren kanssa, mut ollaan Tiinan kanssa molemmat niin rampoja, ettei pitkälle metsäkävelylle kyetty. 

Sinni kävi myös fyssarilla, kun nälysi ajoittan selkäänsä ja lapojen välistä löytyikin oikein kunnon jumi. Positiivisena havaintona kai oli se, että lonkkien seuru, reidet, eivät olleet ollenkaan jumissa, vaikka siellä on usein ollut jotain huomautettavaa.

Jälkeä ajatellen ollaan pari kertaa tehty lenkin yhteydessä keppien pongausta ja joko tämä on tuottanut tulosta tai sitten vain taivaankappaleet oli kohdillaan, mutta jälkitreenissä, jossa meillä oli n. 500 m 1,5 h vanha sokkona ajettu jälki, Sinni nosti kaikki kepit!! Ekan tosin merkkas ihan vain ohimennen ja jos en olisi vaatinut näyttämään keppiä, olisi se jäänyt nousematta. Huomasin siis tämän kepin itse vähän vahingossa. Mut joka tapauksessa yks meidän parhaista jäljistä koskaan. Aikaa meni 13 minuuttia, keli oli kostea ja tuulinen.

Samassa treenissä tehtiin esineruutua jälkien vanhetessa ja Sinnillä oli ihan huikee draivi. Mulla oli mukana ihan eri koira kuin edellisessä ruututreenissä. Eka esine näytettiin ja ruudussa oli sen lisäksi pari valmista esinettä. Sinni lähti ruutuun tosi kovaa ja haki ensimmäiseksi esineen, jota ei ollut näytetty. Tokalle lähti vähän vaisusti, mutta sillä on aina jotenkin sellainen tyyli, että lähtee ihan kävellen ja siitä sitten pikku hiljaa "kiihdyttää", vaikkei se kyllä mitenkään erityisen kovaa mene koskaan. Mut olin kyllä tosi tyytyväinen näiden kahden esineen tuontiin. Pitäis vielä jaksaa erikseen hinkata tuota palautusta, kun esineet tuppaa putoamaan mun jalkoihin.

Wimman kanssa käytiin pienellä lenkillä, mutta neidit eivät ainakaan tällä kertaa halunneet kovinkaan paljoa tehdä tuttavuutta keskenään, mut alun pienen Sinnin ärripurreilun jälkeen mentiin kuitenkin ihan sulassa sovussa.

Tokossa ollaan käyty pari kertaa kehätreeneissä, mut Sinni on ollut vähän vaisu. Tein myös huomion, että olen taas kangistunut liikaa kaavoihin ja hinkuttanut liikaa liikkenomaisesti kaikkea ja vienyt innon tokosta. Nyt pitää isolla kädellä palata hakemaan hauskuutta takaisin. Kehätreeneissä onkin tehty vaan jotain pientä ja kivaa. 

Kenttätalkoiden yhteydessä kokeiltiin pk-B-tottista. Periaatteessa osataan, mut hihna ei ole kiva juttu ja liikkeiden varmuutta pitää kyl hioa, kun jäävät meni ihan miten sattuu. 

Sinni kävi hammaslääkärissäkin.  Nukutus oli kovin pyrrimäinen ja kun lääkäri tuli ekan kerran katsomaan, että nukutaanko jo, niin Sinni vielä istui ihan terhakkaana eikä unesta ollut tietoakaan. Toisen piikin jälkeen sitten maistui unikin. Hammaskivi poistettiin ja koko suusta otettiin röntgenkuva, kun viidestä hampaasta löytyi jonkin asteisia lohkeamia. Ne kaikki kuitenkin olivat ns. onnekkaita lohkeamia, ettei niistä ole ainakaan vielä aiheutunut mitään vakavampaa eikä hampaita tarvitse poistaa tai mitään muuta.

Kun ei nukuta, niin ei nukuta