maanantai 19. lokakuuta 2026

Viimeset touhuilut ennen mun saikkua

Edellinen viikko meni niin tiiviisti töissä, ettei ehditty oikein mitään, mut lauantaina käytiin karistamassa yövuorokrapula Valkmusan kansallispuistossa maailman ensimmäisessä luontokuuntelemisen festivaalissa Hiljaa festissä ja kuunneltiin ihan mahtavaa valkmusaa. Mukana oli reipas pikkukety.





Sunnuntaina päästiin hallille. Ennen treenejä hihnalenkki Wimman kanssa. Sinniä ois kovasti leikityttänyt.

Alkuun paikkis, joka meni muuten hyvin, mutta Sinni jäi ihan jumiin liikkuriin ja tarvi kolme käskyä maahan menoon.

Liikkeinä tehtiin ruutua, joka vaatii pientä hiomista, mutta on periaatteessa hyvällä mallilla. Tunnari oli meidän mittapuulla täydellinen! Sitten oli vuorossa luoksetulon pysähdykset, jotka on nyt ihan liian hitaita ja valuvia. Otettiin pumpperi avuksi ja jäin aika lähelle sitä. Saatiin aikaan parannusta, mutta tekemistä on. 

Loppuun vielä useampi koira samaan aikaan hallissa ja me tehtiin seuruuta ja jääviä. Koiran kiertäminen vaatii taas muistuttelua, kun Sinni lähtee mun liikkeeseen mukaan.



Muru teki Sinnille lähes kilsan jäljen, joka vanheni puolisentoista tuntia. Tää jälki mentiin kokonaan liinassa, kun siinä oli autotien ylitys ja muutenkin kulki aika vilkkaalla alueella. Mut ei nyt vaikuttanut liina kauheesti häiritsevän. Aikaa meillä meni 28 minuuttia ja keli oli vähän tuulinen, mut muuten ihan täydellinen jälkikeli. Pariin otteeseen olin aivan varma, että ollaan ihan hakoteillä, mut jatkoin vaan kiltisti Sinnin perässä. Ei me lopulta sit niin kovin hakoteillä oltu. Keppejä nousi viisi. Eka jäi. Se oli ollut ekasss kulmassa, koska Muru ei tiedä, ettei kulmissa sais olla keppejä. Mut oishan sen kulmastakin pitänyt nousta. Eka keppi meille usein vain se kaikista hankalin. Nyt vikakin tuotti haastetta. Se oli lähellä tien reunaa ja se ollut meille selkeesti myös haastava paikka ennenkin.

Sininen tallottu, pinkki meidän kulkema reitti


Suunnistusrastin läheisyys on aina kiva asia jäljellä 😅


Keskiviikon tokossa alun paikkis meni hyvin, varsinaisena treeniaiheena meillä oli ohjattu ja kierto. Ohjatussa suunnat vaatii vahvistusta, kierto oli muuten aika kiva, mutta pysäytys maahan vaatii aina kaksi käskyä. Tunnarikin taidettiin tehdä ja meni ehkä niin, että melkoisen maistelun jälkeen löytyi oikea... en nyt muista ihan varmasti.

Torstaina kimppalenkki Taren kanssa.



Sunnuntaina aamupäivällä lenkillä Lunan kanssa.





Päivällä kokeiltiin taas keppiruututreeniä. Ei se nyt mikään hirvee suksee ollut, mutta kyllä Sinni kepit neljästä ruudusta aikanaan löysi. En tiiä miten toi pitäis tehdä, mutta tuskin se tuollaisenaan hirveesti ainakaan nostaa Sinnin keppimotivaatiota...


Illan ennen hallitreeniä taas pieni kimppalenkki Wimman kanssa ja sit varsinaiset hallitreenit aloitettiin paikkiksella. Sinni on nyt ollut ihan todella ihanan rento näissä ja kentälle meno ja sieltä pois tulo on olleet tosi seesteiset eikä ole ollut mitään pöhinöitä mihinkään suuntaan. Tälläkin kertaa rivissä tais olla seitsemän koiraa ja kaikille meni tosi hyvin.

Jatkettiin ohjattua ja ruutua, jotka molemmat on sinne päin. Jäävät oli superit tällä kertaa. Jotenkin mulla on tokon suhteen nyt sellainen tilanne, että omat taidot ei riitä viemään asioita eteenpäin ja näissä omatoimitreeniporukoissa on se huono puoli, että pitäis aika pitkälle ite tietää mitä tehdä... Jostain pitäis saada jotain vinkkiä ja jeesiä asioiden eteenpän vientiin. 


Kotipihan esineruutuharjoitukset on sujuneet vaihtelevasti..


Meidän uudet lenkkikaveri:




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti