Kesäpuuhia

Useamman tutun koiraa on viime aikoina purrut kyy ja meidänkin huudeilla niitä on nyt näkynyt, vaikkei aiemman yli 20 vuoden aikana täällä niitä ole ollut. Hirvittää jättää Sinniä tarhaan, kun ollaan molemmat töissä, vaikkei pihassa kyitä ole ollutkaan. Onko mitään keinoa estää kyyn pääsy tarhaan?

Oltiin muutama päivä saaressa. Sinilevä on tälle kesälle tullut, joten ei uimahommia. Harmittaa, kun uimalakin loppu. Ei siis pitkään aikaan mitään vesileikkejä. 

Sinni otti levon kannalta, kun me rakennettiin varastoa.

Sunnuntain iltaruuan vastineeksi Sinni joutui hakemaan hanskan metsästä esineruututyyliin ja hiton hyvin hakikin. Tollasen draivin kun sais oikeeseen ruutuun, niin ei ois hätäpäivää ajan riittävyyden kanssa.

Koska ruoka-aikaesine-etsintä oli Sinnistä ihan hitti, niin tehtiin sitä pihassa useampana päivänä ja aina Sinni haki esineet innolla.

Keskiviikkona aamusta reilu puoli kilsaa omatekemää jälkeä. Lämmin ja märkä metsä, keppejä seitsemän, ikää tunti. Jana oli lyhyt ja Sinni nosti jäljen hienosti. Kahdesta kulmasta mentiin pitkäksi, mutta löydettiin takaisin. Kaikki kepit nousi varmasti ja aikaa meni vartti. Jäljellä ajouran ja hiekkatien ylitys, ne meni molemmat hyvin. 

Kuvia eikä karttapiirrosta tallatusta jäljestä ole, koska Sinni on syönyt melkein kaikki mun taskut rikki ja nytkin puhelin putosi taskusta heti janan alkuun.

Mutta tässä kellon taltioima jälki ajetusta jäljestä. Alussa jotain gps-häröä, oikeesti oli nätti suora jana ja siitä ysikympin kulmassa nosto.

Illalla oltiin kaksissa tottiksissa. Ensin pienet häiriötreenit ja seuruun lähtöjä hihnassa sekä ilmoittautumista pienellä porukalla ja sit perään keskiviikkotokot eri kentällä. Tehtiin B-tottista kokeenomaisesti. Seuruussa pientä jätätystä ja paikkiksen maahan menoon sekä jäävien luoksetuloon tarvi kaks käskyä. Muuten ihan mallikasta menoa, mitä nyt ilmoittautumisessa piti vähän vierasta "tuomaria" yrittää hyppiä vasten.

Torstaina jälkeiltiin vieraan tekemällä tunnin vanhalla 600 m pitkällä jäljellä. Keppejä oli seitsemän ja nostomatka oli kuutisenkymmentä metriä. Keli oli kovien sateiden jälkeisessä auringonpaisteessa trooppinen. 

Sinni oli rauhallinen jäljestäjä, kuten aina. Janalta Sinni nosti ensin jonkun toisen jäljen, mutta oikea jälki löytyi kyllä sen jälkeen. Eka keppi jäi nousematta, tuli ehkä liian nopeasti noston jälkeen tai sitten jäi muuten vaan. Muuten kaikki loput kepit löytyivät hyvin. Pari kertaa Sinni kävi vesilutakoissa vähän viilentymässä, mutta jatkoi jälkeä kyllä hyvin omatoimisesti. Myös kulmat meni hyvin.