Jälkee, jälkee

Viime maanantaina käytiin aamusta tekemässä jälkitreeniä. 640 metrinen noin tunnin vanha jälki. Tuulinen ja lämmin, + 23 astetta keli. Nosto oli oikein hyvä, rauhallinen, mutta suoraviivainen ja jälki nousi hienosti. Sinni pysyi jäljellä tosi hienosti ja meni mukavaa vauhtia, mutta kai sen nenä on vaan niin korkealla, että kepit ei taaskaan noussut. Yhden se nosti omatoimisesti, mutta muista meni ohi. Pyysin sitä kuitenkin nostamaan nekin. Treenikamu muistutti, että voisin olla vielä iloisempi ja palkata enempi kepeiltä. On tää vaikeeta. Aikaa meni juottoineen ja kaikkineen noin 17 min. 

Kaikki maholliset keppitreeni-ideat otetaan vastaan!!

Keskiviikkona taas jälkeä. Keli sateen jälkeen kostea ja lämpötila alle 20. Noin tunnin vanha 400 metrinen ite tekemä jälki kuudella kepillä. Jana 30 metriä.

Jana meni rauhallisesti mutta hyvin, jälki nousi takajälkenä, mut kääntö onnistui hyvin. Sinni jäljesti taas ihan tosi hyvin ja nyt löytyi kaikki kepitkin ja niiden lisäksi vielä mun tarkusta tippunut karkkipaperikin. Yritin kehua ihan superpaljon ja palkaks oli leikkelettä ja juustoa, josko niillä sais kerrottua, että tätä just halutaan. Ihan jäljen lopussa Sinni hukkas jäljen, mut etsi sen tosi hienosti uudestaan. 

Keli oli nyt tietysti parempi jäljelle, mut en kyl tiiä miks joskus kepit nousee ja joskus ei. Mut ei auta kuin jatkaa jäljestystä, on se niin koukuttavaa kuitenkin.

Tässä kooste keppien löytymisestä, osalle Sinni teki ihan kunnolla töitä, superia!

Torstaina taas omatekemä jälki vieraaseen haastavaan maastoon. Jälki vanheni puolisentoista tuntia, oli 500 m pitkä, keppejä kuusi, jana lyhyt. Keli oli hautova, vaikka lämpötila oli vain noin 20 astetta.

Maasto oli meille vaikea. Oli korkeuseroja, maastonvaihteluita, paljon polkuja ja lähti loppujäljellä joku kurppakin lentoon ihan jaloista. Olin tosi iloinen, että Sinni sitkeästi jäljesti, vaikka näki että on vaikeaa. Keppejä nousi vain kaksi viimeistä. 

Kurppa tai joku muu pitkänokkainen kosteikkolintu sai Sinnissä aikaan valtavan kiihtymyksen, mutta ihmeen kaupalla se pystyi hetken liinan päässä säntäiltyään keskittymään taas jälkeen. Ilman kurppaakin hukattiin jälki muutaman kerran, mutta kyllä se aina löytyi. Oli vaikeaa, mut kaikesta huolimatta oli kiva nähdä Sinnissä sitkeyttä. Mut hitto, kun noiden keppienkin pitäis löytyä. 

En tiiä mistä toi nopeus on tonne ilmestynyt 😅

Loppuviikosta käytiin Turussa ja samalla reissulla käytiin moikkaamassa täällä Ruotsista paimentamassa olevia paria pyrriä, toinen niistä on Taavin lapsenlapsi. Vitsi että tykkään tuollaisista vähän isommista pyrreistä! Olipa kiva nähdä!

Taavin tyttären tytär Solarwes FR Harmony "Klara"

Solarwes FR Grynet "Grynet"

Pyörittiin Sinnin kanssa Turussa parina päivänä. Keskustassa käytiin kauppatorilla kahvilla, Kauppahallissa ja kaupungilla rapsuteltavana. 

Lauantaina aamusta tehtiin pieni keppijälki Kasnäsissä. Maastoa ei juurikaan ollut, mutta tein silti 160 m kuuden kepin jäljen luontokeskuksen kupeeseen. Alku oli vähän vaikea, ehkä paljon muita jälkiä, kun porukkaa alueella on paljon... mutta loppu puolikas meni hyvin ja kolme vikaa keppiä löytyi hyvin ja Sinni teki töitä niiden löytämiseksi. 

Jäljen vanhetessa tehtiin vähän tottista, seuruuta ja jääviä. Koitin tehä lyhyesti ja paljolla palkalla, jotta ilo hommaan taas löytyisi. Vähän kankeeta oli ja jäävät hukassa, mut koitetaan vääntää iloa tähän hommaan.

Sunnuntaina kävin yhen rajamiehen kanssa jäljellä. Meille oli tehty 830 metrinen jälki 11 kepillä, ikää noin tunti. Keli oli kuuma, autolle palatessa auton mittari näytti 27 C.

Tehtiin nosto tienvarsinostona. Sinni jäljesti omalle tyylilleen uskollisesti ja sainkin kommentin, joka oli kovin tuttu; tosi vaikealukuinen koira. Näyttää koko ajan, ettei tee töitä ollenkaan, pää on ylhäällä, suu on auki yms. Ei tullut yllätyksenä, mut silti Sinni jäljesti koko jäljen itsenäisesti ja pari kertaa se vähän eksyi jäljeltä, muutamia metrejä vain, niin se omatoimisesti hakeutui takaisin jäljelle. Kolme keppiä jäi nousematta. Jäljeltä lähti myös joku lintupoikue ja se sai Sinnin kiihtymään kovasti, mutta hetken päästä jälkihommat jatkui kuin ei mitään ja melkein heti löytyi yksi keppikin. 

Illalla lenkki Taren kanssa.

Maanantaina iltapäivän helteessä (varjossa 27 °C) noin 400 metrin jälki 12 kepillä. Jana 30 metriä, ikää tunti ja kepit hajustui 30 min. Nosto oli rauhallinen, mutta tarkka. Jälki oli huonoin tässä viikon sisällä, varmaan kuumuus vaikutti... keppejä löytyi 7/12. 

Illalla vielä pienet esineruututreenit. Eka esine näyttämällä ja se löytyikin hienosti. Toka valmiina ja sille ei meinannut irrota millään, lopulta toinenkin esine nousi. Ei kyl 5 min ihan riittäny. 

Nyt totaalista huilia kaikesta pari päivää.